KW Masterointi

Blogikirjoituksia

Hyvän tonaalisen balanssin hakeminen
lokakuu 2016

Masteroinnissa pyritään tekemään mahdollisimman hyvä tonaalinen balanssi. Sana ”tonaalinen” tulee englanninkielisestä sanasta ”tone” jonka lähin vastine suomeksi on ”sävy”. Eli masterointi hakee mahdollisimman hyvää sävybalanssia.

Mikä sitten on hyvä tonaalinen tai sävybalanssi?

Eri genreissä vastaus on aina erilainen. Joskus haetaan tukevia alataajuuksia, kun taas tietyissä genreissä alapään pitää olla hyvin kevyt. Mutta vastaus on tietenkin soittimien tai instrumenttien sekä mahdollisen laulun hyvästä yhteissoundista.

Masteroin hiljattain kappaleen, jonka lauluosuus oli miksattu hyvin tukevaksi ja hieman tummaksi. Laulu oli tässä kappaleessa pääroolissa, mutta leikkasin sen alkuperäistä jykevyyttä voimakkaasti masterissa. Kun masteri oli valmis ja lähetin sen asiakkaalle, hän oli hyvin tyytyväinen lopputulokseen. Tässä kyseisessä kappaleessa lauluun, sen tärkeyden takia, oli korostettu paljon taajuuksia ja se peitti muita instrumentteja sekä teki miksaukseen tonaalisen epäbalanssin.

Onnistuin mid-side tekniikalla, EQ:lla sekä muutamalla erikoislaitteella poistamaan tummuuden laulusta ja koko miksaus selkeni huomattavasti. Tämä on hyvä esimerkki siitä, mitä tonaalisella balanssilla haetaan.

Periaatteessa koko miksausprosessi on tämän sävybalanssin hakemista. Eli siinä vaiheessa, kun kappale tulee masterointipajalle, sävybalanssin pitäisi olla jo kunnossa. Useimmiten näin ei kuitenkaan ole ja miksaaja toivoo, että masterointi korjaisi mahdolliset miksausvirheet. Niin kuin ylläolevasta esimerkistä tuli selväksi, tällainen korjaaminen on täysin mahdollista, mutta kaikissa tapauksissa se ei onnistu.

Selkeys tulee keskialueelta

Keskialueella soivat nykymusiikin kaikki tärkeimmät elementit: laulu, kitara, piano ja monet muut. Hyvä kikka, on laittaa musiikki soimaan ja mennä viereiseen huoneeseen kuuntelemaan. Kuuletko yhä kaikki elementit hyvin? Varsinkin biisin pääelementtien pitää olla selkeästi kuultavissa viereisessä huoneessa. Jos tällä tavalla kuuntelet mitä tahansa hyvin tehtyä kappaletta, kaikki sen tärkeimmät osa-alueet tulevat silti hyvin esiin. Leikkaa sitten HP filtterillä 200 hz kohdalta ja LP filtterillä 5000 k kohdalta ja kuuntele kappaletta uudestaan. Jos miksaus on hyvä, se kuulostaa näidenkin leikkausten jälkeen hyvälle!

Monissa vanhoissa ja kuuluisissa studioissa käytettiin tätä kikkaa, kun haluttiin varmistaa, että kaikki tärkeimmät elementit ovat miksauksessa hyvässä sävybalanssissa. Puhuttiin että tietyssä kuuluisassa studiossa Englannissa olisi loistava käytävä heti studion vieressä mikä soveltui mitä parhaiten tätä tarkoitusta varten.

Masterointi pyrkii tekemään kappaleesta miellyttävän, lämpimän ja selkeän. Ideana on myös saada kappale soimaan mahdollisimman lujaa, mutta samalla säilyttäen sen ominaissoinnin. Lisäksi pyritään lopputulokseen, joka soi hyvin kaikilla laitteilla.

EQ:n käyttö

Ekvalisaattori vaikuttaa kappaleessa syvemmin kuin vain sen sävyyn! Se voi vahvasti käytettynä muuttaa koko kappaleen sisäisen balanssin. Tästä syystä on tärkeä tietää mitä kappaleen tekijä alun perin on toivonut biisiltään. Mutta samalla tavalla masterointi ja siinä tehty ekvalisointi voi auttaa löytämään juuri sen sävyn mitä biisiltä haettiin. Monissa studioissa ei ole parasta mahdollista kuuntelua ja siitä johtuen tulee väkisinkin miksausvirheitä. Tällaiset virheet voidaan korjata masteroinnissa.

On kahdentyyppisiä ekvalisaattoreita; parametrisiä ja graafisia. Parametrisen EQ:n kehitti George Massenburg vuonna 1967 ja se on ylivoimaisesti käytännöllisin näistä kahdesta. Parametrisella EQ:lla voi tehdä hyvin tarkkoja muutoksia millä tahansa alueella, kun taas graafisen EQ:n taajuusalueet ovat valmiiksi valitut ja ennalta valittuja taajuuksia voi korostaa tai vähentää. Graafinen EQ sopii paremmin livekäyttöön sekä esimerkiksi autoon, kun taas studiossa parametrinen on pakollinen työväline.

Takaisin balanssin etsintään

Masterointi vaikuttaa koko kappaleen soundiin ja siksi EQ:n käyttö on siinä paljon tarkempaa kuin miksatessa. Jos esimerkiksi korostaa alempia taajuuksia, kappale saattaa alkaa kuulostaa tylsältä. Jos alempia taajuuksia taas leikkaa, kappale kuulostaa kirkkaammalta. Jos lisää ”ilmaa” masteroinnissa, eli korostaa taajuuksia 15-20k alueella, masteroitava kappale alkaa kuulostaa ohuemmalta. Jos keskialaäänistä tekee leikkauksen esim. 250hz kohdalla, se vähentää kappaleen lämpöä, mutta täsmälleen sama efekti tapahtuu, jos tekee pienen noston 5k kohdalla. Joten usein löytyy muutama vaihtoehto, miten saavuttaa sama efekti parametrisia ekavalisaattoreita käyttämällä.

”Ilman” lisääminen, mikä on usein käytetty masterointitekniikka, voi helposti myös väsyttää kuulijan. Aluksi kuulostaa kuin kappale saisi ihan uutta hohtoa, mutta kaikki ylä-äänet, symbaalit, triangelit, tamburiinit ym. korostuvat myös samalla. Masteroijan on biisikohtaisesti mietittävä, kumpi toimii paremmin; ilman lisääminen vai leikkaaminen alakeskialueella.

Lisäksi voi tulla eteen tilanteita, kun ekvalisaattoria pitää käyttää vain toisella kanavalla. Jos esimerkiksi kappaleessa on liian kirkas haitsu, panoroituna vähän oikealle, hyvin miksattu laulu keskellä ja symbaalit hyvin miksattuna vasemmalla. Tässä tapauksessa olisi järkevää käyttää, vaikka LP filtteriä vain oikealla kanavalla, jotta hyvä tonaalinen balanssi säilytetään.

Basson kanssa pitää olla hyvin varovainen

Ihmiskorva kuulee keskiääniä paremmin kuin bassoääniä. Tästä syystä bassopuolta pitää korostaa jopa 5-10db alle 50hz taajuuksilla ja 3-5db 50-100hz alueella, jotta korva kuulisi suhteellisen balanssin oikein. Tämän takia kompressoria käytetään paljon bassoa miksatessa, jotta sen taajuusalueet saadaan ihmiskorvalle tasaisemmiksi.

HP filtteri on hyvä apuväline, mutta kannattaa etsiä, kunnes löytää hyvän sellaisen. Hyvin monet HP filtterit ovat huonoja. Ne leikkaavat liian jyrkästi ja ovat epämusikaalisia. Hyvä HP filtteri on läpinäkyvä ja tarpeeksi loiva. Sitä voisi verrata, vaikka valokuvan muokkaamiseen. Jos kuvassa on liikaa punaista ja haluaa korjata sen paremmaksi, ei ole mitään järkeä ottaa kaikkia punasävyjä jyrkästi pois, mutta sen sijaan poistaa prosentuaalisesti häivyttämällä, kunnes punasävyjä jää sopivasti. Hyvä HP filtteri toimii juuri näin. Se ei poista kokonaan dataa alueelta miltä se leikkaa, mutta se tekee sen läpinäkyvästi ja pehmeästi.

Miksatessa HP filtteriä voi usein käyttää 80 tai jopa yli 150 hz kohdalla yksittäisillä raidoilla, mutta masteroinnissa se ei ole mahdollista. Jos näin radikaalisti leikkaisi masterissa, kappale menettäisi koko alakerran.

Hyvä kikka miksaajille ja myös masteroijille, on ottaa hyvin tuotettu referenssikappale ja kuunnella siitä pelkästään alataajuuksia. Eli tässä tapauksessa voisi leikata melko jyrkällä LP filtterillä kaikki taajuudet pois 80 tai 100 Hertzin yläpuolelta. Näin jää vaan pelkkä alakerta kuunneltavaksi. On syytä panna merkille miten hyvässä miksauksessa/masteroinnissa tämä alakerta soi. Tämän jälkeen tekee saman tempun omalle tuotokselle ja koittaa päästä samaan lopputulokseen referenssikappaleen alataajuuksien kanssa. Mittareita kannattaa myös katsoa tässä vaiheessa, koska jos kaiuttimet eivät ole todella hyvät, jotain saattaa jäädä kuulematta. Mittarilukemasta sen kuitenkin näkee, vaikkei kuulisikaan.

Tätä samaa kikkaa ei voi käyttää keskialueella, koska niin kuin jo edellä todettiin, siellä on suurin osa biisin energiasta ja jokaisessa biisissä on erilaiset sävyt ja elementit. Mutta alapään ja myös yläpään kanssa tällainen referointi on erittäin järkevää tehdä.

Liian hyvien kaiuttimien ongelma

Jos kuuntelee todella hyvillä kaiuttimilla, kuulee kaiken selvästi. Tämä on hyvin tärkeää miksatessa ja masteroidessa. Mutta erittäin harvalla on todella hyvät kaiuttimet. Suurinta osaa nykymusiikista kuunnellaan halpojen, yleensä puhelimen mukana tulevien nappikuulokkeiden läpi. Tai ehkä kuunnellaan halpojen tietokonemonitoreiden läpi, joka on vielä pahempi. Nämä monitorit eivät toista musiikin kaikkia taajuusalueita, mutta silti niitä käytetään todella paljon. Siksi onkin tärkeää hyvän miksauksen tai masteroinnin jälkeen kuunnella, miltä biisi kuulostaa huonoilla kaiuttimilla, perus nappikuulokkeilla ja huonoilla tietokonemonitoreilla. Jos biisi selviää tästä testistä ja muutenkin kuulostaa hyvälle paremmissa kaiuttimissa, voi olla varma, että miksaus tai masterointi on onnistunut.

Takaisin KW-Masterointi blogi sivulle

Tai hyppää alla olevista linkeistä suoraan haluamaasi artikkeliin

- Digitaalisen äänen dynamiikka

- Ihmisen kuulo ja samplerate

- Automaattiset masterointipalvelut

- True Peak - mistä on kysymys?

- Ditheroinnin ymmärtäminen

- LUFS standardi ja Bob Katz K-systeemi

- Miten radio prosessoi musiikkia

- Studion kuuntelu ja monitorointi

- Bittiresoluutio ja Ditherointi

- LUFS, RMS – syvempi katsaus

- Sidechain ja Linear Phase tekniikka

- Dynaaminen alue ja sen manipulointi

- Referenssien käyttäminen masteroidessa

- Miten miksata masterointia varten

- Kotona masterointi vai masteroitistudion käyttäminen?

- Lyhyt oppimäärä masteroinnin historiaa

- Limitterin käyttö ja masterointiketju

- Paljon hyvää plugareissakin

- Loudness War

- Asiaa kaapeleista

- Hyvän masteointi ekvalisaattorin etsintä

- Analogisen ja digitaalisen ero