Blogikirjoituksia

Sidechain ja Linear Phase tekniikka
marraskuu 2016

Sidechain sana kääntyy suomeksi sivulinkki tai sivukanava. Eli voidaan ajatella, että normaalin audiokanavan viereen tulee toinen kanava, jonka tarkoitus on ohjata, muuntaa tai lisätä jotain ohjattavan kanavan ulosantiin. Sidechain on tavallisempi miksatessa, mutta sitä käytetään myös masteroinnissa.

sivulinkki

EDM musiikissa on yleistä, että halutaan synan pumppaavan. Pumppaus tarkoittaa volumetason vaihtelua ylös-alas, audio signaalissa halutussa paikoissa. Yleisimmin sidechain linkki rakennetaan synan ja bassarin välille niin, että aina kun bassari lyö, synavolume laskee ja sitten palaa takaisin ennalleen. Tarkoitus on hiljentää tässä tapuksessa synan tasoa, aina silloin kun bassari iskee, mutta sitten syna palautuu taas nopeasti normaalille tasolleen. Kun tämä volumeliike tapahtuu toistuvasti, tulee pumppausta muistuttava efekti, joka on EDM musiikissa tavallista. Jos haluat tuottaa pumppausefektin manuaalisesti, voi tarttua stereoiden volumesäätöön ja liikutella sitä rytmikkäästi ylös-alas biisin soidessa :)

Sidechain linkki rakennetaan esim. kompressorilla. Kompressori laitetaan ”kuuntelemaan” yllä olevassa esimerkissä bassaria ja kompressori laitetaan ”heräämään” tai reagoimaan synakanavalla aina bassarin iskiessä. Tämä toteutetaan säätämällä kompressorin treshold, attack ja release säätöjä. Mutta sidechain prosessointi voi mennä paljon pidemmällekin kuin pelkän pumppausefektin tuottamiseen.

Masteroinnissa sivukanavaa ohjataan yleisemmin EQ:lla. Koska masterointi korostaa kaikkia kappaleen elementtejä, saattaa esim. s-äänet tai jotkut matalat taajuudet masterissa korostua hetkittäin liikaa, vaikka muuten lopputulos kuulostaisikin todella hyvältä. Tällöin on hyvä, jos on käytössä ulkoinen kompressori, jota voi ohjata EQ:lla niin, että kompressori herää reagoimaan häiritseviin taajuuksiin tarvittaessa.

Koska näin ohjattu sidedhain linkki kuitenkin vaikuttaa koko biisiin, vaikkakin vain halutuissa paikoissa, se saattaa kuitenkin tuoda mukanaan ei haluttuja sivu efektejä. Paras lähestymistapa onkin silloin käyttää monialue (multiband ) kompressoria, koska sillä voi vielä tarkemmin rajata alueen millä kompressori ottaa kiinni. Näin voi tehdä ekvalisaattoriin hieman rankempiakin säätöjä, ilman huonoa kokonaisvaikusta koko spektrillä audio materiaaliin. Varovainen pitää kuitenkin aina olla isompien EQ säätöjen kanssa masteroinnissa, koska muutos tietyllä taajuudella heijastuu helposti toisiin taajuuksiin ja sen minkä voittaa toisaalla, voi hävitä toisella puolella äänispektriä. Jos yhden korjausliikkeen takia joutuu tekemään toisen korjausliikkeen, voi kappale monen prosessoinnin myötä menettää elävyyttään ja luonnollisuuttaan. Tätä ei haluta! Useimmiten jos joutuu prosessoimaan paljon ja korjaamaan eri vaikutuksia monilla vastaliikkeillä, kannattaa kappale miksata uudestaan ja korjata virheet ennen masterointia.

Masterointi ja ekvalisaattorit

Itselleni masteroini etenee hyväksi havaittuja polkuja. Aloitan yleensä korjaamalla kappaleen tonaaliset törmäyskohdat. Tästä aiheesta on oma artikkeli olemassa täällä. Näissä korjauksissa ei koskaan korosteta mitään alueita, vaan ainoastaan leikataan loivalla Q arvolla tarkoista kohdista huonoja resonansseja.

Tämän jälkeen teen Pulteq kaltaisella EQ:lla korjausliikkeen näiden taajuuksien kohdalta, jolloin syntyneet kuopat korjataan ja samalla teen ehkä myös pieniä korostuksia operoitavien alueiden ylikin. Itselläni monia palkintoja voittanut Bettermaker ekvalisaattori, joka aivan loistava laite tähän tarkoitukseen.

Kerron tämän siksi, että jos tämän jälkeen tekisin vielä lisää leikkauksia ja korostuksia, alkaisi kappale helposti kuulostamaan ”paikatulta”. Musiikkiin pätee samat lait kuin muihinkin asioihin, eli jos esim. housuja paikkaa liikaa, tulee hetki, kun ne eivät enää pysy kasassa ja haurastuvat, koska alkuperäistä materiaalia on heikennetty suhteessa sen kulutusvaatimuksiin jo liikaa. Tämän takia sidechain korjauksia tulee tehtyä vain silloin kun kaikki on muuten valmista, mutta ala tai yläpäässä on vielä jotakin joka kaipaa korjausta.

EQ vai monialue (multiband) kompressori?

EQ:n ja monialue kompressorin ero on itse asiassa häilyvä, koska monialue kompressorissa, sen jokaisen erillisen taajuusalueen voimakkuussäädöstä tulee käytännössä ekvalisaattorisäätö! Eli monialue kompressoria voi ajatella dynaamisena ekvalisaattorina, jolla vaikutetaan tiettyyn valittuun taajuusalueeseen. Hyvä on pitää mielessä kuitenkin aina kun käyttää kompressoria, että mitä enemmän kompressointia, sen tylsemmäksi soundi muuttuu. Musiikin rikkaus ei ole vain sävelissä, vaan myös kappaleen dynamiikassa!

Kynnys (treshold) säätöön on totuttu kompressoinnin yhteydessä, mutta nykyään on olemassa myös ekvalisaattoreita (mm. Brainworx ja Melda Production), joissa on tämä kynnys säätö. Tarkoitus on, samoin kuin kompressorissa ”herättää” ekvalisaattori reagoimaan audio materiaaliin, kun tietty taajuusalueen kynnys ylittyy. Niin kuin yllä totesin, monialuekompressori vastaa monessa mielessä dynaamista ekvalisaattoria, mutta ei ole aina helppo valita kumpi sopii paremmin. Käytännössä on kokeiltava ja kuunneltava. Itse käytän Wavelab 9 ohjelmaa masteroinnissa ja siihen on sisäänrakennettu hyvin monipuolinen ja toimiva dynaaminen ekvalisaattori.

dynamic EQ

Konvoluutio prosessorit

Digitaaliset konvoluutio (convolution) kaiut laskevat matemaattisesti kaksi eri muuttujaa luodakseen kolmannen, parannellun ja mahdollisimman luonnollisen lopputuloksen. Kaiut mallintavat esim. tilan korkeutta ja kokoa sekä miten kaikusignaali elää mallinnetussa tilassa. Nykyaikaisissa digitaalikaiuissa tämä toimii melko hyvin, mutta sitä on myös mallinnettu plugari kompressoreihin, missä prosessissa tulee kompressorin monien säätöjen takia hyvin hankala yhtälö, eikä se digitaalisella puolella toimi.

Mihin kompressointi vaikuttaa musiikissa

Masteroinnissa kompressointi nostaa mono signaalin tasoa, joka vastaavasti vaikuttaa kappaleen stereo leveyteen. Kompressointi tuo myös syvemmällä miksauksessa olevia elementtejä esille, joka puolestaan vaikuttaa hieman heikentävästi kappaleen syvyysvaikutelmaan. Olemme hyvin tottuneita kuulemaan kompressorin soundia kaikessa nykymusiikissa, joten sitä tulee erittäin helposti väännettyä liikaa, eikä huomata samalla mitä huonoja vaikutuksia sillä on!

Olen huomannut, että jos kappaleen mastereri tuntuu paranevan voimakkaammasta kompressoinnista, prosessi on paras tehdä mahdollisimman läpinäkyvästi käyttämällä rinnakkais (parallel) tekniikkaa. Monissa nykykompressoreissa (Softube, SSL, Waves), varsinkin plugaripuolella tämä tekniikka on valmiiksi sisäänrakennettu.

Linear Phase tekniikka

Hyvin vähän ymmärretty Linear Phase (lineaarinen, suoraviivainen tai tasainen vaihe) tekniikka on käytännöllinen, mutta samalla hieman luonnoton musiikissa. Kun tekee ekvalisaattorisäädön audio materiaaliin, kuten esimerkkikuvassa alla, pitää muistaa, että EQ käyrän nosto tai lasku vaikuttaa myös volumetasolla, eikä pelkästään muuttamalla sävyä. Ekvalisaattorin reuna-alueille tulee helposti melkein huomaamaton vaihevirhe. Tämä johtuu siitä, että volume muuttuu ja se aiheuttaa pientä latenssia audio materiaalia prosessoidessa. Analogilaitteiden puolella valmistajat yrittävät välttää tätä ilmiötä mahdollisimman paljon. Mitä laadukkaimmista komponenteista valmistettu laite, sen paremmin se korjaa mahdolliset vaihevirheet. Toisaalta pieni vaihevirhe ekvalisaattorin tai kompressorin tekemänä, saattaa rikastuttaa kappaletta hyvällä tavalla, joten se ei missään tapauksessa ole aina huono asia!

EQ curve

Suurimmassa osassa digitaalisissa plugari ekvalisaattoreissa ja kompressoreissa, on tarkoitus mallintaa analogilaitetta, joten vaikka prosessi on digitaalinen, lopputulos on vaihevirheen kannalta hyvin samanlainen kuin analogisella puolellakin. Liear Phase tekniikka tekee tähän muutoksen, ja se on mahdollinen tällä hetkellä vain digitaalisesti, koska siihen vaaditaan niin suuri laskennallinen teho. Mutta tämä tekniikka osaa vähentää minimiin kaikki ekvalisoinnista tulleet volumevaihtelut ja siksi mitään vaihevirhe efektiä synny! Tämä takia tämä monet ajattelevat, että Linear Phase on ideaali tekniikka masterointiin.

Mutta onko Linear Phase tekniikassa jotain huonoa?

Kyllä on! Ihme kyllä, Linear Phase tekniikka saattaa aiheuttaa huonoja resonansseja masteroitavaan materiaaliin. Tämä efekti tulee näiden digitaalilaitteiden matemaattisten koodausten tuloksena, ennen kuin signaalia edes prosessoidaan. Eli kyseessä on eräänlainen ”ennenaikainen sointi”. Mutta se ei tapahdu koko ajan ja joka kerta, se riippuu prosessoitavasta materiaalista. Ja taaskin paras ratkaisu on kokeilla ja kuunnella jos tämä tekniikka kussakin tapauksessa toimisi paremmin kuin perinteinen ekvalisointi tai kompressointi.

Linear phase EQ

Itse olen huomioinut, että mitä enemmän prosessoitu kappale on toteutettu digitaalisesti, sen paremmin Linear Phase tekniikka tuntuu siinä toimivan. Enemmän analogiseen materiaaliin, joka elää eri tavalla, Linear Phase tuntuu tekevän helpommin ei haluttuja resonointeja.

Tällainen keskustelu menee myös helposti teorian puolelle liikaa, koska paras on aina käyttää korviaan ja kuunnella. Jos analoginen tai digitaalinen ns. perinteinen ekvalisaattori/kompressori tekee tehtävänsä hyvin, sitä kannattaa ehdottomasti käyttää. Mutta jos törmää ongelmiin, mitä ei millään muulla prosessoinnilla pysty poistamaan, Linear Phase saattaa olla ratkaisu.

Takaisin KW-Masterointi blogi sivulle