Blogikirjoituksia
Lyhyt oppimäärä masteroinnin historiaa
Elokuu 2016
Aina vuoteen 1948 asti, kaikki materiaali musiikintuotannossa äänitettiin kertaäänityksenä 10 tuumaiselle vinyylille, joka pyöri 78 kierrosta minuutissa. Mutta vuonna 1948 tuli muutos, ja voidaan sanoa, että masterointi, omana taiteen alana sai alkunsa, koska Ampex julkisti silloin ensimmäisen magneettisen nauhaäänityslaitteen.
Koska useimmat äänitysstudiot nopeasti alkoivat käyttää magneettista nauhaa, ilmaantui uusi tarve; nämä nauhat piti levyä prässätessä muuntaa vinyyli muotoon. Tässä vaiheessa masterointi alana syntyi, vaikka alkuaikoina heitä ei kutsuttu masteroijiksi, vaan muuntajiksi (he muuntivat musiikin nauhasta vinyylimuotoon).
Tämä ”muuntotyö” ei ollut ollenkaan helppo prosessi, koska äänen taso ja voimakkuus piti hyvin tarkkaan säätää, kun se leikattiin lakeerivinyylille. Jos taso oli liian matala, tuloksena oli huononkuuloinen levy. Jos taso oli liian kova, levy meni pilalle ja kallis matriisi, joka oli valmistettu juuri tämän levyn leikkaamiseen, saattoi mennä myös pilalle.
Sitten vuonna 1955 Ampex julkaisi uuden äänitysformaatin, jonka nimi oli SEL-SYNC. Tämä uusi metodi mullisti levyteollisuuden täydellisesti, koska se mahdollisti moniraitaäänityksen ja päällekkäisäänityksen.
Tässä vaiheessa tuli selvempi ero äänityksen sekä miksaamisen ja masteroinnin välille, koska työt olivat niin erilaisia.
Vuonna 1957 stereo vinyylilevystä tuli kaupallinen tuote. Tämä kehitys muutti levyteollisuutta hyvin paljon ja vieläkin monet pitävät vinyylin soundia parhaana mahdollisena. Masterointi oli tuolloin vielä levyn ”leikkaamista”, mutta masterointi insinöörit keksivät nopeasti tavan tehdä äänilevystä kovemman kuuloisen. Lisäksi he saivat levyn soundaamaan paljon paremmalta, koska he alkoivat käyttää ekvalisaattoreita ja kompressoreita levyn viimeistelyssä.
Tuottajat ja artistit huomasivat nopeasti, että tietyt levyt soivat radiossa kovempaa kuin toiset. He päättelivät, että jos levy soi kovempaa, kuuntelija varmaankin mielsi sen paremman kuuloisena ja ehkä levy tällöin myös möi paremmin. Tästä sai alkunsa masterointi insinöörien eriytyminen omaksi taitavaksi eritysryhmäksi ja heidän työnsä suuri arvostus.
Uusi aikakausi antoi mahdollisuuden vaikuttaa taiteellisesti levyn loppusoundiin. Uuden ajan masteroijat eivät enää olleet pelkkiä musiikin konvertoinnin välikäsiä, vaan heillä oli iso vastuu lopputuloksesta. Jo alkuaikoina huomattiin kuitenkin iso ero amerikkalaisten ja Brittien masterointityössä. Amerikassa masterointia pidettiin viimeisenä vaiheena levynteon prosessissa, kun taas englannissa sitä ajateltiin ensimmäisenä vaiheena levyn julkaisuprosessia. Tuntuu ehkä, että tällaisella asenteella ei olisi mitään vaikutusta itse työhön, mutta tuloksena oli kuitenkin se, että Amerikassa masteroijat olivat paljon luovempia ja he saivat aikaan paljon parempaa lopputulosta kuin englannissa.
CD:n julkaisun yhteydessä vuonna 1982, masterointi siirtyi digitaaliseen aikakauteen. Silloin käytettiin Sonyn 1630 videonauhatallenninta, joka tuotti CD masterit jälleenmyyjille. Mutta uuden tekniikan rinnalla käytettiin yhä myös vanhoja tekniikoita, eli ekvalisointia ja kompressointia.
Pikkuhiljaa masterointi alkoi siirtyä niille urille, minkälaisena tunnemme sen tänä päivänä. Vuonna 1955 koettiin kuitenkin vielä yksi vallankumous musiikkituotannossa, kun internet ja sen mukana mp3 tiedostot yleistyivät. Masteroinnissa piti ottaa tarkkaan huomioon tämä uusi tiedostomuoto ja se tuotti pitkään päänvaivaa masterointipajoille. Vuonna 1999 julkaistu 5.1 surround tekniikka ja korkearesoluutio audio toivat mukanaan digitaaliset työasemat, jotka mahdollistivat entistäkin luovemman työskentelyn masteroinnissa.
Nykypäivänä masterointi ei ole enää levynleikkausta, mutta se on ja pysyy taiteenlajina, johon tarvitaan paljon omistautumista ja erittäin tarkat ja hyvät laitteet.
Digitaalisella ja analogisella puolella julkaistaan ja valmistetaan koko ajan uusia työkaluja, jotka helpottavat masteroijan ja miksaajan työskentelyä. Niin huima on kehitys ja niin paljon rahaa sekä intohimoa laitetaan kehitystyöhön, joten uskon, että kymmenen vuoden päästä ollaan taas ihan eri tilanteessa, joka saattaa olla paljon kehittyneempi kuin nyt voi edes kuvitella.
Takaisin KW-Masterointi blogi sivulle
- Tai hyppää alla olevista linkeistä suoraan haluamaasi artikkeliin
- - Digitaalisen äänen dynamiikka
- - Ihmisen kuulo ja samplerate
- - Automaattiset masterointipalvelut
- - True Peak - mistä on kysymys?
- - Ditheroinnin ymmärtäminen
- - LUFS standardi ja Bob Katz K-systeemi
- - Miten radio prosessoi musiikkia
- - Studion kuuntelu ja monitorointi
- - Bittiresoluutio ja Ditherointi
- - LUFS, RMS – syvempi katsaus
- - Sidechain ja Linear Phase tekniikka
- - Dynaaminen alue ja sen manipulointi
- - Hyvän tonaalisen balanssin hakeminen
- - Referenssien käyttäminen masteroidessa
- - Miten miksata masterointia varten
- - Kotona masterointi vai masteroitistudion käyttäminen?
- - Limitterin käyttö ja masterointiketju
- - Paljon hyvää plugareissakin
- - Loudness War
- - Asiaa kaapeleista
- - Hyvän masteointi ekvalisaattorin etsintä
- - Analogisen ja digitaalisen ero