Blogikirjoituksia
Loudness War
Heinäkuu 2016.
Sen jälkeen, kun amerikkalainen Waves plugarifirma kehitti 1990 luvun puolivälissä L1 Ultramaximizer limitterin, ja varsinkin sen jälkeen, kun digitaaliset työasemat, eli musiikin tekemiseen soveltuvat tietokonesoftat alkoivat tulla markkinoille, on musiikkimaailmassa kilpailtu siitä, kenen biisi soi lujempaa. Waves kehitti tuon jälkeen uusia versioita limitteristään; tuli L2 ja L3 sekä näistä eri muunnelmia. Sitten muut plugarivalmistajat tulivat mukaan kisaan ja kehittivät omat limitterinsä markkinoille.
Pikkuhiljaa kehittyi termi "Loudness War", joka vapaasti käännettynä on "kovuus sota" tai "volume taistelu", eli kyse on siitä, miten masteroida tai tuottaa musiikkikappale niin, että se soi mahdollisimman kovaa.
Se, että minun kappale kuulostaa soivan lujempaa kuin sinun, vaikka volumenuppiin ei kosketa, onkin ollut viime vuosikymmeninä miksaajien ja masteroijien yksi päätavoitteista. Mutta sen tuottaminen ei ole aivan yksinkertaista ja Loudness Warilla on hintansa!
0db on nimittäin raja, mitä kovemmalle musiikkia ei voi masteroida digitaalisessa ympäristössä, ilman että siihen tulee säröä. Moderni tämän päivän masterointi tehdään 0db:n tuntumaan - yleensä jätetään noin -0.3 db tilaa/headroomia. Mutta silloinhan luulisi, että kappaleet soivat kaikki yhtä kovaa? Kuitenkin, voi kaksi kappaletta, jotka kummatkin ovat masteroitu 0db:n tuntumaan soida aivan eri kovuudella. Tämä johtuu kappaleen RMS tasosta. RMS taso on määre, jolla mitataan kappaleen keskiverto kovuustaso. 0db:n taso on ns. peak level, eli se taso missä kappaleen kovimmat kohdat, eli huiput soivat, mutta RMS taso taas on kappaleen keskiverto kovuus, joka mitataan monimutkaisella matemaattisella digitaalisella algoritmilla.
Näin kaksi biisiä, joiden kummankin peak, eli korkeimmat tasot ovat esim. -0.3db, voivat soida RMS tasolla esim. -9db ja toinen -4db:n kovuudella (-4db on jo todella kova RMS taso). Tällöin siis kappale jonka keskiverto kovuus on -4db, kuulostaa paljon kovemmalta kuin -9db:n kappale.
Miten sitten saadaan kovempi RMS taso tehtyä ja kuulostaako musiikki paremmalta, jos sen RMS on mahdollisimman matala, eli lähimpänä 0db:tä jolloin se soi mahdollisimman kovaa?
RMS, on siis volumen keskiarvo, joka lasketaan matemaattisesti kappaleesta. Alla olevassa kuvassa näkyy kaksi graafisessa muodossa esitettyä kappaletta, jossa toisessa on hyvin matala RMS taso ja toisessa korkeampi. Huomataan, että se missä RMS taso on hyvin matala, näyttää graafisesti putkelta tai kakkosneloselta. Se missä RMS taso on korkeampi, sisältää enemmän volumen vaihteluita kappaleen sisällä. Kakkosnelosmainen taso, saavutetaan kompressoimalla ja limitoimalla voimakkaasti jokaista elementtiä, jos miksausvaiheessa, jonka lisäksi koko miksaus kompressoidaan vielä hyvin voimakkaasti masterointivaiheessa. Näin otetaan ikään kuin jokaista soittimesta ja äänestä kaikki irti. Kaikki mehut puristetaan mitä vain irti saadaan. Näin kun tehdään, kappaleeseen ei jää dynamiikkaa. Dynamiikka tarkoittaa kappaleen sisäistä ja luonnollista volumen vaihtelua. Dynamiikka on luonnollista, sen puute taas hetkellistä, eli sellaista tilaa ei luonnossa esiinny kuin lyhyen ajan.
Jos menemme konserttiin ja siellä soittaa bändi tai yhtye, joka koostuu muusikoista ja aidoista soittimista. Huomaamme, että musiikissa on livetilanteessa luonnollista dynamiikkaa. Olisi hyvin väsyttävää korville ja aivoille, kuunnella tuotosta jonka RMS taso olisi livenäkin hyvin matala. On luonnollista, että kappaleessa on volumevaihteluita ja sisäistä dynaamista aaltoilua.
Miksi sitten nykyään pitää RMS taso levytyksessä puskea mahdollisimman lähelle 0db:tä? Ensimmäinen vastaus on, "because I can", eli koska se on trendikästä ja se on mahdollista. Kuitenkaan ei ole aina viisasta tehdä sitä mikä on mahdollista, varsinkin taiteen alalla.
Toinen ilmiselvä syy on, koska silloin minun biisi soi kovempaa kuin muiden. Mutta onko se loppujen lopuksi hyvä asia, että se soi kovempaa kuin muut? Eikö tässä samalla menetetä jotain olennaista mikä kuuluu musiikkiin?
Mielestäni asia on juuri näin. Kompressoimalla voimakkaasti saavutetaan kyllä tietty soundi, mutta samalla soittimien ja laulun luonnollinen dynamiikka katoaa ja siirrytään keinotekoiseen maailmaan.
Mutta onko sitten oikeasti järkeä tai syytä koittaa puskea masterointia esim. -5db:n RMS tasolle, joka on jo erittäin kova keskiverto (RMS) taso?
Mitkä ovat tämän hyödyt ja mahdolliset haitat?
Niitä on paljonkin, mutta listaan tähän muutaman:
Annan aluksi esimerkin haitoista mainosmaailmasta:
Mainokset pyritään masteroimaan mahdollisimman matalalle RMS tasolle (mitä matalampi ja mitä lähempänä 0db:tä, sen kovemmalta se kuulostaa). Idea on, että kun meidän mainos soi radiossa tai TV:ssä, se tulee kovempaa kuin muut ja siksi sen odotetaan saavuttavan paremmin huomiota ja konvertoivan enemmän asiakkaita.
Silti kaikki tietävät miten kiusallista ja ärsyttävää on, kun TV-leffassa tulee mainoskatko ja yhtäkkiä volume nousee hurjasti. Kanava vaihtuu nopeasti tai lasketaan volumea kaukosäätimestä. Eihän tämä ole millään lailla hyvä mainostajienkaan kannalta? Eihän mainoksen ole tarkoitus ärsyttää niin paljon, että vaihdetaan kanavaa?
Tässä matala RMS taso toimii mielestäni monasti tarkoitustaan vastaan.
Mutta niin se tekee musiikissakin!
Kun kuulen biisin radiossa tai muussa mediassa, joka on kompressoitu "tappiin", sen huomaa heti kappaleen soinnissa. Biisi ikään kuin puskee yli äyräiden. Tuntuu kuin se ei enää pysyisi kupissa mistä se tarjoillaan...Jos ajatellaan hyötyjä kovasta RMS tasosta, niin ilmeisin on juuri aikaisemmin mainittu "biisini soi kovempaa kuin sinun biisisi" ilmiö. Tehdään vaihtokauppa dynamiikan ja sisäisen volumetason välillä. Johonkin musiikkiin se sopii. Esim. klubimusiikissa, joka yleensä on muutenkin tuotettu täysin elektronisesti, se tuntuu olevan ok. Mutta heti kun musiikissa on tavallisia soittimia tai laulua, tuntuu kuin se olisi liian täyteen puhallettu ilmapallo, joka puhkeaa koska tahansa.
Lisäksi radiokanavat käyttävät nykypäivänä kompressoria tasaamaan ulos menevää volumetasoa. Radioasemien työpöydässä on viimeisenä laitteena, ennen kuin signaali menee eetteriin, kompressori, jonka tarkoitus on tasata ja kontrolloida ulosmenevä volumetaso. Ei olisi mukavaa kuulijan kannalta, jos radiossa eri biisit soivat eri volumetasoilla ja kuulijan pitäisi koko ajan olla säätämässä volumea. Radioasemien kompressointi pitää myös huolta siitä, että puheäänen taso ja sen suhde musiikkiin pysyy miellyttävän tasaisena.
Tähän tarkoitukseen kompressorit alun perin kehitettiin 50-60 luvulla.
Nyt kun palataan aiheeseen, eli loudness wariin ja ylikompressointiin, voidaan miettiä mikä vaikutus radioaseman kompressorilla, on kappaleeseen, jonka RMS taso on jo valmiiksi kompressoinnilla lytätty mahdollisimman alas?
Silloin kappale ei hengitä juuri ollenkaan. Loudness war ja matala RMS taso on muodikasta, mutta se tekee pahaa musiikin dynamiikalle. Mielestäni olisi tärkeää, että miksaajat, tuottajat sekä masteroijat pitäisivät musiikin tasolla, jolla se soi dynaamisesti ja kappaleen sisäistä rakennetta ja musiikillisia elementtejä kunnioittaen.
Takaisin KW-Masterointi blogi sivulle
- Tai hyppää alla olevista linkeistä suoraan haluamaasi artikkeliin
- - Digitaalisen äänen dynamiikka
- - Ihmisen kuulo ja samplerate
- - Automaattiset masterointipalvelut
- - True Peak - mistä on kysymys?
- - Ditheroinnin ymmärtäminen
- - LUFS standardi ja Bob Katz K-systeemi
- - Miten radio prosessoi musiikkia
- - Studion kuuntelu ja monitorointi
- - Bittiresoluutio ja Ditherointi
- - LUFS, RMS – syvempi katsaus
- - Sidechain ja Linear Phase tekniikka
- - Dynaaminen alue ja sen manipulointi
- - Hyvän tonaalisen balanssin hakeminen
- - Referenssien käyttäminen masteroidessa
- - Miten miksata masterointia varten
- - Kotona masterointi vai masteroitistudion käyttäminen?
- - Lyhyt oppimäärä masteroinnin historiaa
- - Limitterin käyttö ja masterointiketju
- - Paljon hyvää plugareissakin
- - Asiaa kaapeleista
- - Hyvän masteointi ekvalisaattorin etsintä
- - Analogisen ja digitaalisen ero