KW Masterointi

Blogikirjoituksia

Miten miksata masterointia varten
Syyskuu 2016

Tämä kysymys herää todella usein ja sellaiset studiot, jotka eivät ole tiiviissä yhteystyössä jonkun masterointipajan kanssa, eivät välttämättä tiedä mitä vaaditaan miksaukselta, jotta se olisi valmis masteroitavaksi.

Tässä asiassa on paljonkin mistä voi puhua, mutta aloitan formaatista ja desibeleistä. Miksauksen korkeimmat huiput (peak-level) eivät saisi ylittää -4 desibelin rajaa. Tällöin jää tilaa (head-room) masterointia varten. Masterointi tehdään juuri tähän tilaan!

Lisäksi on tärkeää, että kappale lähetetään masterointistudioon 24 tai 32 bittisenä Wav tai AIFF tiedostona. Nämä ovat laadukkaita tiedostomuotoja, joista masterointi on hyvä tehdä. mp3 tiedostoja ei kannata lähettää masteroitavaksi, paitsi jos mitään muuta ei ole. Sille tosin ei ole paljoa tehtävissä, koska mp3 ei kestä paljoa taivuttelua :)

Sillä ei ole merkitystä, onko kappale tehty 44.100 vai 48.000 kHz muodossa. Nuo ovat yleisimmät muodot ja ne ovat näytteenottotaajuuksia.

Mutta on muitakin asioita mitä miksaajan on hyvä ottaa huomioon:

Miksauksessa EQ:n käyttö masterointia ajatellen on myös tärkeä asia!

Yleisenä ohjeena voi sanoa, että masteroinnin kannalta on helpompaa, jos miksaus on enemmän tumma kuin liian kirkas. Kirkkautta on helppo lisätä masteroinnissa, mutta jos miksauksessa on liikaa yläpäätä ja sitä joutuu paljon leikkaamaan, lopputulos voi kuulostaa tunkkaiselta. Rajumpi leikkaaminen saattaa hävittää lihaa luiden ympäriltä ja lopputulos voi olla ohuen kuuloinen masterointi.

Samalla tavalla, ei kannata korostaa liikaa miksauksen alapäätä, koska sitä saa masteroinnissa myös lisättyä. Kultainen keskitie toimii tässä yleensä parhaiten ja tietenkin miksaajan tulee tehdä niin hyvä ja tasapainoinen miksaus kuin mahdollista.

Ylikompressointi (mitä me suomalaiset hyvin paljon teemme) vie kappaleelta elämän ja dynamiikan. Tämä on miksaajan helppo nähdä, kun katsoo biisiä graafisesti. Jos näytössä näkyy suora kakkosnelonen, silloin on kompressoitu liikaa ja dynamiikkaa on hävitetty. Joihinkin genreihin tällainen tyyli tosin sopii ja silloin äänityksestä lähtien koko projekti suunnitellaan niin, että lopputulos soisi mahdollisimman lujaa.

Tasokontrolli

On virhe laittaa limitteriä masterbussiin (stereo ulostulo) miksatessa jotta tasot eivät nousisi liian ylös tai jotta volume pysyisi kontrollissa. Limitterin käyttö hankaloittaa masterointia, koska se syö transientit, eli dynamiikan. Tämä pitäisi jättää kokonaan masteroijan huoleksi! Tasoja on helpoin kontrolloida käyttämällä tähän tarkoitukseen valmistettuja mittareita, tai seuraamalla mikserin stereo ulostulon lukemia ja säätää se niin, että alussa mainittu, -4db:n taso ei missään vaiheessa ylity. Mutta samalla myös niin, että korkeimmat tasot ovat lähellä -4db:tä, koska jos miksauksen jättää liian hiljaiselle (esim. -10db peak tasot) silloin joutuu masteroidessa nostamaan tasoja liian paljon. Tämän seurauksena keitto kiehuu yli ja biisi ei kuulosta enää luonnolliselta. Sellaista limitteriä ei ole vielä keksitty, jonka kanssa voi täysin läpinäkyvästi, sekä säilyttäen kappaleen sisäisen dynamiikan, boostata huoletta yli 6 db. Toisaalta 2-4 db:n boosti on aika yleinen, vaikka itse pyrin pysymään 1-2 db:n rajoissa, mikäli vaan mahdollista. On limittereitä jotka alkavat kuulostamaan huonolta jo 3 db:n boostissa, joten tämän asian kanssa kannattaa olla tarkkana!

Amatöörimasteroinnin kuulee juuri limitterin käytöstä

Tästä olen kirjoittanut ennenkin, mutta asia on tärkeä, koska se voi pilata koko pitkän työn mitä kappaleen edestä on tehty. Limitteri on masteroinnissa tarkoitettu tasokontrolliin. Eli sen kynnys (treshold) säädetään 0db:n tuntumaan, mutta jos limitterillä lähtee boostaamaan masteria yli 4 db, olkoon kyseessä minkä valmistajan tahansa limitteri, silloin kannattaa mennä takaisinpäin masterointiketjussa ja ratkaista taso-ongelma aikaisemmin. Poikkeuksiakin on, mutta musiikissa missä on dynamiikkaa, tätä voi pitää terveenä lähtökohtana.

Limitterin käyttö pitää aina säätää sen mukaan mitä kappale kestää!

Jos puutikkua taivuttaa yli kriittisen rajan, se katkeaa. Sama tapahtuu kuvaannollisesti musiikillekin, mutta tämä ”katkeaminen” on paljon vaikeampi hahmottaa. Tästä saisi pitkän jutun, kun keskustellaan kohdasta, jossa musiikkia on muokattu tai boostattu liikaa. Tässä mielessä on hyvä käyttää ammattilaista masterointiin, koska hän on tottunut kuulemaan missä taitekohdat menevät. Korvat väsyvät myös miksatessa ja masteroidessa, joten on aina hyvä idea ottaa virrat pois ja palata projektin pariin seuraavana päivänä. Tuoreet korvat, kuulevat heti seuraavana aamuna, että pelleissä oli liikaa diskanttia ja sub-basso oli liian kovalla…

Miksauksen vaihevirheet

Kun miksaus on valmis, kannattaa tehdä testi, missä sitä kuuntelee hyvin hiljaisella volumella monona. Laulajan ääni saattaa äkkiä kadota, jos miksauksessa jollakin raidalla on vaihevirhe. Vaihevirhe on myös hyvin hankala masteroinnin kannalta, koska koko kappaleen vaiheen voi kyllä kääntää masteroidessa, mutta yleensä syyllinen on yksi huono raita, joka syö energiaa miksauksessa ja aiheuttaa paljon muutakin harmia. Tähän ei masterointi pääse käsiksi, koska siinä käsitellään valmista miksausta yhtenä pakettina.

Vaihevirhe oli isompi ongelma aikaisemmin (esim. vinyyliaikaan), mutta se on vieläkin tärkeä asia joka kannattaa aina miksatessa tarkistaa.

Masterkompuran käyttö stereo ulostulossa

Monet masterointipajat suosittelevat BUS kompuran välttämistä stereo ulostulossa. Itse kuitenkin katson, että jos miksaus kuulostaa sen kanssa paremmalta, se kannattaa ehdottomasti lisätä sinne. Miksaajan pitää saada aikaan mahdollisimman hyvältä kuulostava tuote ja masterkompura voi tuoda juuri puuttuvan elementin miksaukseen, joka liimaa kaiken herkästi yhteen. Solid State Logic (SSL), on yleisin masterkompura, ja sen rautaversio on huomattavasti parempi kuin plugari. Jos plugaria kuitenkin käyttää, kannattaa muistaa, että SSL myy omaa raudasta mallinnettua plugaria omilla sivuillaan. Myös UAD:n mallinnus kyseisestä masterkompurasta on käyttökelpoinen. Slate Digitalin masterkompurat ovat myös erittäin hyviä.

Stereolevitys

Levitys tehdään miksauksessa ensisijaisesti panoroimalla. Masteroinnissa voi biisiä levittää siihen tarkoitukseen sopivilla laitteilla, mutta sen kanssa pitää olla varovainen sekä miksatessa että masteroidessa. Miksaus pitää aina tarkistaa monona, että kuulee miltä se kuulostaa maailmalla olevien miljoonien monolaitteiden läpi.

Jos miksaus selviää ”monotestin”, eli kaikki instrumentit kuuluvat ja laulu tulee tarpeeksi lujaa, se on yksi indikaattori siitä, että miksaus on todennäköisesti terve. Jos miksauksen vahvasti sivuille panoroidut kitarat häviävät ”monotestissä”, kannattaa vielä kerran palata sorvin ääreen ja miettiä saisiko niitä kitaroita kuitenkin vähän keskemmälle ja vaikka asetettua korkeus -ja syvyyssuunnassa eri paikkaan.

Hyvillä stereolaitteilla sekä kuulokkeilla, laajalle levitetty kappale kuulostaa hienolta, mutta kannattaa muistaa, että moni kuuntelee sitä vielä tänä päivänä, lukuisista eri syistä johtuen monona. Masteroidessa on mukava levittää kappaletta, koska se alkaa yleensä kuulostaa paremmalle ja ikään kuin avaa uuden ulottuvuuden kappaleelle. Levitys alkaa masteroidessa 100 prosentista, joka vastaa miksauksessa tehtyä levitystä. Jos kappaletta on masteroinnissa levitetty niinkin paljon kuin 150 prosenttia, kannattaa kysyä ”miksi”? Tuoko noin iso levitys jotain lisää kappaleeseen mitä siinä ei ollut? Miltä se kuulostaa monona tuon levityksen jälkeen?

MS prosessointi (mid-side) on suhteellisen uusi tapa kontrolloida musiikkikappaleen sivuilla olevaa materiaalia. MS laitteella, tai plugarilla jossa on MS toiminto, kuulee helposti kuinka paljon ja mitä materiaalia on panoroitu sivuille. Jos sivuilla ei ole kappaleen kannalta tärkeitä elementtejä, silloin sitä yleensä voi levittää vapaammin mastereoinnissa.

Eli yhteenvetona voisi todeta:

1. Jätä noin 4db headroomia
2. Älä miksaa liian kirkkaaksi
3. Lähetä kappale 24 tai 32 bittisenä wav tiedostona
4. Tarkista mahdolliset vaihevirheet miksauksesta
5. Ei limitteriä stereo ulostuloon

Takaisin KW-Masterointi blogi sivulle

Tai hyppää alla olevista linkeistä suoraan haluamaasi artikkeliin

- Digitaalisen äänen dynamiikka

- Ihmisen kuulo ja samplerate

- Automaattiset masterointipalvelut

- True Peak - mistä on kysymys?

- Ditheroinnin ymmärtäminen

- LUFS standardi ja Bob Katz K-systeemi

- Miten radio prosessoi musiikkia

- Studion kuuntelu ja monitorointi

- Bittiresoluutio ja Ditherointi

- LUFS, RMS – syvempi katsaus

- Sidechain ja Linear Phase tekniikka

- Dynaaminen alue ja sen manipulointi

- Hyvän tonaalisen balanssin hakeminen

- Referenssien käyttäminen masteroidessa

- Kotona masterointi vai masteroitistudion käyttäminen?

- Lyhyt oppimäärä masteroinnin historiaa

- Limitterin käyttö ja masterointiketju

- Paljon hyvää plugareissakin

- Loudness War

- Asiaa kaapeleista

- Hyvän masteointi ekvalisaattorin etsintä

- Analogisen ja digitaalisen ero