Blogikirjoituksia
Dynaaminen alue ja sen manipulointi
lokakuu 2016
Dynaamisella alueella tarkoitetaan musiikkikappaleen hiljaisimman ja voimakkaamman osan eroa desibeleissä mitattuna. Nyt ei kuitenkaan puhuta RMS tai kappaleen huipputasoista. Koko dynaaminen alue nykymusiikissa on yleensä 6 -10 desibelin luokkaa. Tosin joskus se voi olla paljon vähemmän ja on tapauksia missä se saattaa yltää jopa 15 desibeliin saakka. Alla olevassa kuvassa (sininen käyrä) dynaaminen alue on melko laaja, mutta seuraavassa kuvassa (vihreä käyrä) se on suppea.
Kun kappaletta kuuntelee, pystyy aika nopeasti ymmärtämään, jos dynaamisen alueen supistaminen tulisi tekemään sille hyvää. Yleensähän musiikissa kertosäkeet soivat kovempaa kuin säkeistö ja kappaleen kliimaksikohdat pyritään saamaan kaikkein kovimmalle tasolle. Kappale on yleensä jo äänitysvaiheessa sovitettu ja mietitty valmiiksi dynamiikan osalta, joten masteroinnissa onkin tarkkaan mietittävä dynamiikkaan vaikuttavat ratkaisut, jotta ei kappaleen sisäistä rakennetta mene pilaamaan. Liika kompressointi voi esimerkiksi poistaa rakenteen selkeyttä ja haitata musiikin elävyyttä.
Mutta dynaamiseen rakenteeseen kannattaa puuttua, jos dynamiikka on miksauksen jälkeen liian iso ja oikein tehtynä tämä operaatio saattaa saada kappaleen kuulostamaan mielenkiintoisemmalta. Oikeilla ratkaisuilla voidaan tuoda esiin kappaleen pienempiä yksityiskohtia ja saada tasaisempi lopputulos.
Miksatessa tehdään usein prosessi, jonka nimi on ”riding the fader”, eli nauhoitetaan automaatio, missä pienillä volume muutoksilla pitkin kappaletta vaikutetaan tiettyjen raitojen tasoihin. Esim. lauluraitaa nostetaan 1 desibeli jossain kohtaa ja vastaavasti lasketaan muualla. Mutta yleensä miksaajat eivät tee tätä koko kappaleen eri osille. Masterointi voi vaikuttaa yllättävän elävöittävällä tasolla tässä asiassa!
Masteroinnissa puolen tai yhden desibelin pienet ja melkein huomaamattomat muutokset tuovat dynamiikkaa kappaleeseen hyvin taiteellisella ja luovalla tavalla. Nämä ovat muutoksia mitkä ”tuntuvat” enemmän kuin kuuluvat. Jokin tuntuu paremmalta, mutta ei oikein tiedetä miksi… Toisaalta asia on hyvin ilmiselvä: ihmiskorva mieltää kovemmalta kuulostavan musiikin parempana. Kaikki vähänkin enemmän musiikin kanssa tekemisissä olevat ihmiset tietävät tämän. Pienillä tasonostoilla, voidaan vaikuttaa kuuntelukokemukseen dynamiikan avulla ja saada eloa aikaan.
Kompressori ja Expanderi
Kompressorin kaikki musiikin tekijät ja radioihmiset tuntevat, mutta expanderi (tälle ei taida löytyä suomenkielistä käännöstä, joten itse käytän sanaa ”laajentaja”) onkin monelle tuntematon tai ainakin vähemmän käytetty värkki. Kompressori vaikuttaa musiikkiin tasoittaen kappaleen korkeimmat tasot (alaspäin kompressointi), sekä samalla nostaen sen hiljaisimpia tasoja (ylöspäin kompressointi). Se siis tasoittaa volume vaihteluita. Expanderi, laajentaja, tekee päinvastoin. Se nostaa kappaleen korkeimmat tasot vieläkin korkeammalle (ylöspäin laajennus) tai hiljentää matalia tasoja entisestään (alaspäin laajennus). Kummatkin ovat siis dynamiikkaprosessoreita.
Yleiskuvauksena voisi sanoa, että kompressori supistaa dynaamista aluetta ja expanderi nostaa sitä.
Expanderia eli laajentajaa ei pidä missään tapauksessa sekoittaa stereolevitykseen, joka onkin ihan oman artikkelin aihe.
Kompressori ja expanderi ovat jaettavissa vielä kahteen ala-osastoon: alaspäin kompressointi ja ylöspäin kompressointi, sekä alaspäin laajennus sekä ylöspäin laajennus; Alaspäin kompressointi on yleisimmin käytetty tapa. Se tuo musiikin korkeimmat huiput alaspäin. Ylöspäin kompressointi vuorostaan tuo matalammat tasot ylöspäin. Alaspäin expandointi on myös expanderin yleisimmin käytetty muoto. Se vie matalat tasot vieläkin alemmas. Ylöspäin expandointi nostaa korkeimpia tasoja vieläkin korkemmalle. Dynaamista aluetta voi siis muutella joko ”riding the fader” tekniikalla, niin kuin ylempänä selostettiin tai käyttämällä dynamiikkaprosessoreita. Mutta milloin on oikea hetki koskea volume säätöön?
Oikein tehdyt volume vaihtelut tuovat elävyyttä ja kiinnostavuutta kappaleeseen niin kuin todettiin, mutta parhaaseen tulokseen pääsee, kun ne tekee manuaalisesti, suunnitellusti ja hyvin pienin liikkein. Miksatessa puolen tai yhden desibelin muutos suuntaan tai toiseen yhdellä raidalla on usein tarpeeksi. Masteroinnissa neljäsosa desibeli on hyvin yleinen nosto tai lasku. Myös hitaasti tehty 1 desibelin nosto voi tuoda uutta potkua, kun mennään kohti kappaleen loppua tai huippua. Usein pop musiikissa pysähdyksen jälkeen tehdään desibelinosto, jolla tuodaan enemmän painotusta biisin seuraavaan vaiheeseen.
Kaikki masterointi studiot eivät käytä tätä tekniikkaa, mutta sitä ei kannata ylenkatsoa. Kompressointi on hyvin yleinen masterointitekniikka, mutta ehkäpä niin yleinen, että sen voisi tehdä hyvin läpinäkyvästi ja käyttää sen sijaan edellä mainittuja ratkaisuja lisäämään kappaleen kiinnostavuutta. Yleensä masterointi kannattaa aloittaa kappaleen kovimmin soivasta kohdasta. Kun se on valmis, pitää kuunnella miltä kappaleen hiljaisemmat osat kuulostavat samoilla säädöillä. Jos lopputulos on ok, kaikki hyvin, mutta vielä kannattaa kuunnella, jos manuaaliset dynamiikkamuutokset voisivat elävöittää kappaletta entisestään.
Kompressorin käyttö
Useimmissa nykykompressoreissa on ”treshold”, suomeksi kynnys ja ”ratio”, suomeksi suhde -säädöt. Treshold on aluesäätö, jolla säädetään kohta tai kynnys jolloin kompressointi alkaa tapahtua. Ratio, eli suhde, on ulosmenevän ja sisään tulevan signaalin suhde kynnyksen yläpuolella.
Maalaisjärjellä selitettynä ”treshold” määrää rajakohdan eli kynnyksen milloin kompressointi alkaa tapahtua. Oletetaan että meillä on kappale, jolla on suhteellisen hyvä dynaaminen alue, esimerkiksi 8 desibeliä. Sen korkein huippu on -5 desibelin kohdalla. Laitetaan kompressori pörräämään ja säädetään sen ”treshold” -3 desibelin kohdalle. Tällöin kompressori ottaa kiinni aina kun kappaleen volumetaso nousee yli -3 db: n tason.
Ratio, eli suhde, määrää millä tavalla kompressori ottaa kiinni, kun tämä -3 db:n taso ylitetään. Suhde lasketaan kompressoinnissa aina suhteessa yhteen, eli ratio 2:1 on kahden suhde yhteen. Jos suhde asetetaan esimerkkitapauksessa juuri lukemaan 2:1 (kahden suhde yhteen), joka on hyvin laimea kompressointisuhde, mutta korkeilla volumetasoilla voi vaikuttaa paljonkin kappaleen soundiin. Tämä tarkoittaa silloin, että kun kappaleen volume nousee kaksi desibeliä kynnyksen (-3 db) yli, silloin kompressori päästää läpi tästä kahden desibelin ylityksestä vain yhden desibelin. Kompressori siis laskee tässä tapauksessa kappaleen yleisvolumea jonkin verran ja tasaa korkeimpien ja matalimpien kohtien suhdetta. Alla olevasta kuvasta selviää hyvin, miten kynnys ja suhde toimivat.
Tämän lisäksi kompressoreissa on usein ”knee” suomeksi polvi -säätö. Polvi on vähän huono käännös, mutta saa kelvata paremman puutteessa. Polvi säätö vaikuttaa siihen, kuinka jyrkästi suhde (ratio) reagoi musiikkiin. Polvi voi olla hyvin jyrkkä tai se voidaan säätää loivaksi, jolloin se pehmentää kohtaa missä kompressori ottaa kiinni kynnyksen kohdalla ja sen vaikutus on usein musikaalisempi. Alla oleva kuva selventää graafisesti polven vaikutusta kompressorissa.
Attack ja release
Kompressorissa on ylläolevien lisäksi vielä kaksi hyvin tärkeää säätöä. Näiden säätöjen opetteluun pitää käyttää paljon aikaa ja hyvin tarkkaa kuuntelua. Säädöt ovat ”attack” johon ei löydy suoraa suomalaista vastinetta, mutta se tarkoittaa aikaa, kuinka nopeasti kynnyksen ylittämisen jälkeen kompressori ottaa kiinni audio materiaaliin. Toinen eli ”release”, määrää kuinka nopeasti kompressori päästää irti, kun kynnyksen taso taas alitetaan.
Kuten yllä kirjoitin, jos kompressorin polvi säätö on hyvin tiukka ja jyrkkä, se on useimmiten epämusikaalinen. Samoin jos ”attack” on hyvin hyvin nopea, eli kompressori tarttuu nopeasti kiinni ylitettyään asetetun kynnysrajan, se saattaa kuulostaa epämusikaaliselta. Mutta aina ei ole näin ja tietyssä musiikkigenressä hyvin nopea attack on suositeltavaa. Yleisesti voisi todeta, että jos kappale on hidas, se tuskin koskaan tarvitsee nopeaa attackia.
Release on sama juttu kuin attack, mutta se tapahtuu kompressoinnin toisessa päässä. Kun kompressori lakkaa ottamasta kiinni audio materiaaliin, eli kynnys laskee alle asetetun tason, release määrää kuinka nopeasti kompressori päästää irti audio materiaalista. Releasen oikea säätö riippuu kappaleesta, mutta on syytä huomata, että attackin ja releasin säädöt vaikuttavat paljon kappaleen sointiin. Joskus hitaaseenkin kappaleeseen saa kirkkautta ja selkeyttä laittamalla suhteellisen nopea attack ja release. Tämä johtuu siitä, että kaikki vaikuttaa kaikkeen; tässä kirjoitettu on dynaamisen alueen teoriaa, mutta käytännössä kompressorisäädöt pitää kuunnella aina biisikohtaisesti.
Takaisin KW-Masterointi blogi sivulle
- Tai hyppää alla olevista linkeistä suoraan haluamaasi artikkeliin
- - Digitaalisen äänen dynamiikka
- - Ihmisen kuulo ja samplerate
- - Automaattiset masterointipalvelut
- - True Peak - mistä on kysymys?
- - Ditheroinnin ymmärtäminen
- - LUFS standardi ja Bob Katz K-systeemi
- - Miten radio prosessoi musiikkia
- - Studion kuuntelu ja monitorointi
- - Bittiresoluutio ja Ditherointi
- - LUFS, RMS – syvempi katsaus
- - Sidechain ja Linear Phase tekniikka
- - Hyvän tonaalisen balanssin hakeminen
- - Referenssien käyttäminen masteroidessa
- - Miten miksata masterointia varten
- - Kotona masterointi vai masteroitistudion käyttäminen?
- - Lyhyt oppimäärä masteroinnin historiaa
- - Limitterin käyttö ja masterointiketju
- - Paljon hyvää plugareissakin
- - Loudness War
- - Asiaa kaapeleista
- - Hyvän masteointi ekvalisaattorin etsintä
- - Analogisen ja digitaalisen ero