Blogikirjoituksia
Miten radio prosessoi musiikkia
Huhtikuu 2017
Tiedätkö mitä tapahtuu äänityksellesi, kun se soitetaan radiossa? Miten saa parhaimman lopputuloksen radiosoittoa varten, kun miksaa tai masteroi musiikkia? Mikä on paras masterointi strategia radiolle nykypäivänä?
Radio on hyvin tärkeä media nykypäivänä ja radioasemia kuunnellaan paljon. Musiikki mikä soi radioissa vaikuttaa hyvin paljon ihmisten käsityksiin nykymusiikista ja uusista trendeistä. Radioasemat kilpailevat keskenään suosiosta ja tästä syystä kiinnittävät paljon huomiota ulosmenevän signaalin laatuun, sekä mikä sen ”loudness” (koettu voimakkuus) on. Ikävä kyllä asialla on myös varjopuoli, jolloin radiossa soitettava nykymusiikki tupla kompressoidaan ja tupla limitoidaan.
Oletko kuunnellut musiikkia radiosta ja esim. biisin alussa, kun mukana oli vaan muutama soitin ja ehkä laulu, kappale on soinut verrattain kovaa ja selkeästi. Mutta sitten kun basso ja rummut sekä muuta mahdolliset soittimet ovat tulleet mukaan, alun selkeys muuttui täysin ja biisi on täysin lytätty kasaan eikä siinä ole enää yhtään dynamiikkaa jäljellä? Biisi oli itse asiassa miksattu alunperin niin, että kun basso ja rummut tulevat mukaan, sen oli tarkoitus voimistua… mutta kompressointi sekä limitointi masterointi -ja ehkä miksausvaiheessakin sekä radion lisäämät prosessorit saavat aikaan päinvastaisen vaikutuksen. En usko, että biisin tuottaja on kovin mielissään lopputuloksesta. Mutta tätä loudness war, joka ei esiinny pelkästään biisiä masteroidessa, vaan myös radiokanavilla saa aikaan.
Radio on hankala media musiikkituottajille, koska se muuttuu koko ajan. Digitaalinen radio muuttaa äänitysten soundia, mutta niin tekee myös perinteinen analoginen radio. Amerikassa tuottaja Tardon Feathered halusi muutamia vuosia sitten tehdä testin, ja selvittää mahdollisimman tarkkaan, miten radion asetukset vaikuttavat musiikkiin. Hän julkaisi viisi erilaista modernia kappaletta, joiden keskinäinen RMS ero oli jopa 9 desibeliä. Kaikki kappaleet ajettiin normaaleiden ja testattujen radio asetusten läpi. Tulos oli hämmentävä; riippumatta kappaleiden eri voimakkuustasoista, radio asetusten läpi ajaminen toi kaikki kappaleet samalle tasolle. Kappaleiden hiljaiset kohdat oli nostettu radikaalisti ja kovimmat kohdat oli lytätty rajusti limitterillä. Eli radiossa prosessoitiin musiikkia vahvasti kompressorilla ja limitterillä.
Loppupäätelmä on hyvin selkeä: ei ole mitään järkeä kompressoida radiota varten! Sen sijaan rajusti kompressoitu musiikki soi radioissa huonommin ja menee helposti särölle. Lisäksi testissä havaittiin, että radion asetukset heikensivät kappaleiden stereokuvaa jonkin verran ja ylä-äänet eivät soineet yhtä hyvin. Huomattiin myös, kun masteroinnissa yritettiin kompensoida ja ottaa huomioon yllä olevia seikkoja, että siitä ei ollut apua eikä sekään selkeyttänyt kappaleita.
Robert Orban ja Frank Foti
ovat kummatkin radio asiantuntijoita, joiden vaikutus kuuluu ja näkyy hyvin voimakkaasti modernissa radiossa. He avasivat asiaa laajassa artikkelissa ”what happens to my recording when it’s played on the FM radio” jossa he kertoivat, että jokainen radioasema käyttää prosessorimuuntimia ennen ulosmenevää signaalia. Muuntimen tärkein tehtävä on kontrolloida ulosmenevän materiaalin huipputasoja, jokaisen maan standardeja vastaavaksi. Mutta harva asema käyttää pelkästään limitteriä ulosmenevän signaalin kontrollointiin ja prosessointiin. Sen sijaan käytetään prosessoriketjua (tai laiteketjua), joissa on huipputasojen kontrollin ja limitterin lisäksi laitteita, jotka nostavat matalalla tasolla olevia signaaleita huomattavasti – eli erilaisia kompressoreita. Näin tulee vaikutelma, että tämä radio asema soi kovempaa kuin toiset.
Jo viimeiset 30 vuotta radioprosessoreiden valmistajat ovat tienneet, että vaikutelma kaikkein kovimmin soivasta materiaalista saadaan aikaan vain, jos lähdemateriaali (radiossa soiva musiikki) on mahdollisimman puhdasta, eli ilman säröä. Jos lähdemateriaalissa itsessään on säröä, eli se ”klippaa”, ”menee punaiselle”, silloin radioprosessointi ei osaa käsitellä näitä kohtia oikein vaan ylikorostaa niitä.
Lisäksi on otettava huomioon, että radioprosessoreiden läpi tulee kaikkea muutakin kuin musiikkia. Säädöt ovat siis usein universaaleja, kun jokaisen kappaleen oikein soimisen takaamiseksi, se pitäisi kuunnella ennakkoon ja tehdä sitä vastaavat säädöt. Onneksi jotkut radiot käyttävät nykyään ns. ”älykkäitä analogisia sekä digitaalisia prosessoreita”, jotka ymmärtävät ja mukautuvat toistettavan materiaalin mukaan. Tämä parantaa tilannetta jonkin verran.
Myös Robert Orban ja Frank Foti ovat kehitelleet prosessoria radioon joka ymmärtää särön ja osaa poistaa sen. Laitteen ensimmäinen versio oli Optimod 8000 (jo vuonna 1975!) ja nyt ollaan versiossa Optimod 8700 FM. Laitteesta tulee pikkuhiljaa uusia versioita, kun tekniikka kehittyy.
Loudness war
Noin 20 vuotta sitten (suunnilleen 1997) alkoi ilmestyä CD:tä, jotka olivat tuotettu särölle, koska haluttiin maksimaalinen ”loudness” (vaikutelma siitä miten kovaa kappale soi). Radioprosessorit eivät tietenkään osanneet käsitellä tätä säröytymistä ja ylikorostivat sitä. Lopputulos oli paikoitellen puuroutunut soundi.
Loudness war (taistelu siitä kenen tuottama materiaali soi kovimpaan) alkoi siis noin 20 vuotta sitten ja se ei ole vain musiikkituottajien ongelma, jotka koittavat tuottaa studiostaan ulos mahdollisimman kovalla soivaa materiaalia. Samalla tavalla myös radio asemat kilpailevat kenen asema soi kovempaa. Kun nämä kaksi tekijää yhdistetään, lopputulos ei voi enää olla kenenkään edun mukainen.
Alla olevassa kuvassa näkyy musiikin standardi tasot vuonna 1985, 1995 ja 2005. Jos mahdollista, niin tämän jälkeen ollaan menty vaan huonompaan suuntaan. Tosin tunnelin päässä on hetkittäin valoa näkyvissä ja ongelma tiedostetaan paremmin nykyään.
Masterointi radiosoittoon
Vaikka tekniikka kehittyy, tilanne on yhä ongelma ja tästä kaikesta voisi päätellä, että jos haluaa masteroida tai miksata musiikkinsa radiota varten, sitä ei kannatta kompressoida rajusti ja on syytä jättää reilu headroom (tila ennen kuin mittari lähestyy digitaalista nollaa), jotta radioprosessorit eivät lyttää siitä kaikkea dynamiikkaa alas.
Mutta ongelma on siinä, että musiikki soi muuallakin kuin radiossa ja näissä medioissa ei ole samanlaista prosessointia. Mikä olisi tässä tapauksessa hyvä ratkaisu? Tänä päivänä kannattaisi pyytää masterointi erikseen radiolle sekä muille medioille. Radiomasteri olisi aavistuksen yläpäävoittoinen, kevyemmin kompressoitu ja limitterin käyttö varovaisempaa, kun taas normaali masterointi olisi kovemmin soiva, enemmän kompressoitu ja limitoitu nykytrendien mukaan.
Kolmas vaihtoehto, olisi tehdä masteroinnissa kultainen keskitie.
Digitaalinen radio
Digitaalinen radio ja sateliittiradio ei välttämättä tee samanlaista prosessointia kuin analoginen, mutta niiden ongelma on ollut pieni näytteenottotaajuus (yleensä 128 kbps tai pienempi). Analogisessa radiossa, kuten hyvin tiedämme ja olemme kokeneet, tulee vastaanotto ongelmia alueilla, joissa on paljon korkeusvaihteluita. Signaali saattaa häipyä kokonaan tai siihen tulee häiritsevää kohinaa. Digitaalinen radio korjaa tilanteen, lähettämällä signaalin asemilta paketteina, jotka vastaanotin ottaa vastaan ja kokoaa. Sitten tehdään vielä konversion vastaanottimessa, ennen kuin signaali kuullaan. Ylimääräisten prosessien luulisi heikentävän ja hidastavan signaalia, mutta itse asiassa tulos on päinvastainen. Häiriöt poistuvat ja lopputulos on selkeä ja kohinaton.
Kun sanoin, että digitaalisen radion ongelma on pieni näytteenottotaajuus, tämä tarkoittaa sitä, että vastaanottimen codec ”muunnin”, muuntaa ja konvertoi sisään tulevan signaalin. Jos konvertoidaan ylöspäin, eli esimerkiksi 16 bittisestä 24 bittiseen tai 128 kbps – 256 kbps, lopputulos on aina huonompi. Konversio on toimiva ainoastaan alaspäin, eli 24 bittisestä 16 bittinen tai 16 bittisestä mp3 muotoon.
Tulevaisuudessa nämä ongelmat varmasti poistuvat ja niihin keksitään parempia ratkaisuja. Tänä päivänä pitäisi musiikista olla monta eri formaattia kaikille eri medioille, jotta se soisi optimaalisesti kaikkialla. Mutta koska musiikkituottajilla ja sen tekijöillä ei ole täydellistä kontrollia minkä median kautta heidän tuotoksensa aina soivat, kultainen keskitie taitaa olla nykypäivän paras tuotannollinen vaihtoehto.
Takaisin KW-Masterointi blogi sivulle
- Tai hyppää alla olevista linkeistä suoraan haluamaasi artikkeliin
- - Digitaalisen äänen dynamiikka
- - Ihmisen kuulo ja samplerate
- - Automaattiset masterointipalvelut
- - True Peak - mistä on kysymys?
- - Ditheroinnin ymmärtäminen
- - LUFS standardi ja Bob Katz K-systeemi
- - Studion kuuntelu ja monitorointi
- - Bittiresoluutio ja Ditherointi
- - LUFS, RMS – syvempi katsaus
- - Sidechain ja Linear Phase tekniikka
- - Dynaaminen alue ja sen manipulointi
- - Hyvän tonaalisen balanssin hakeminen
- - Referenssien käyttäminen masteroidessa
- - Miten miksata masterointia varten
- - Kotona masterointi vai masteroitistudion käyttäminen?
- - Lyhyt oppimäärä masteroinnin historiaa
- - Limitterin käyttö ja masterointiketju
- - Paljon hyvää plugareissakin
- - Loudness War
- - Asiaa kaapeleista
- - Hyvän masteointi ekvalisaattorin etsintä
- - Analogisen ja digitaalisen ero