Blogikirjoituksia
Analogisen ja digitaalisen ero
Huhtikuu 2016.
Koska alani on masterointi ja pyrin tuottamaan mahdollisimman laadukasta ääntä, haluan kertoa omia kokemuksia analogisen ja digitaalisen äänimaailman eroista.
Masterointi tehdään perinteisesti tarkkaan viritetyssä studioissa, joissa äänenlaatuun ja kuunteluun on kiinnitetty paljon huomiota. Jos kaikki ylläolevat viritykset toimivat, saavutetaan hyvin tarkka ja optimaalinen kuuntelukokemus. Masteroinnissa on perinteisesti käytetty myös paljon analogilaitteita, koska niiden tuottama ääni on erilaista - usein signaalia värittävää sekä myös rikkaampaa kuin digitaalinen ääni.
Nykyään hyvin suuri osa musiikin editoinnista tehdään kuitenkin digitaalisella puolella. Monet isot ja nimekkäät firmat myyvät digitaaliplugareita, josta on tullut nykypäivänä iso busines. Sellaiset genret kuten mm. EDM ja Dance sekä moderni pop ovat usein täysin digitaalisia tuotoksia.
Digitaaliplugareiden suosio on suuri, johtuen suhteellisen halvasta hinnasta, laajasta käyttäjäkunnasta sekä tehokkaasta markkinnoinista. Lisäksi osittain myös tietämättömyydestä joka on yleistä tällä alalla.
Digitaaliplugareilla pyritään joskus mallintamaan analogisoundia. Nämä ovat ns. mallinnoksia vastaavista aidoista analogilaitteista. Tämä on myös erittäin hyvä asia, koska joitain legendaarisia vanhoja analogilaitteita ei enää saa, vaikka olisi varaa sellaisen ostamiseen. Niin kuin alla kuvassa oleva Fairchild 670 kompressori, jonka valmistus alkoi vuonna 1959. Joihinkin mallintaviin plugareihin on lisätty kohinaa ja mallinnetun analogilaitteen suhinoita ym, jotta saadaan analogisempi vaikutelma. Tämä tietenkin kertoo, että analogisoundi on se mitä yleensä plugareissa haetaan ja että siinä on jotain erilaista kuin digitaalisessa - mikä pitää paikkansa.
Mutta voiko analogisoundia saada aikaan digitaalisesti? Yksinkertainen vastaus on; ei voi, mutta nykyään päästään tosin hyvin lähelle ja sitä pystytään joissain tapauksissa hyvin mallintamaan. Mutta tosiasiassa mallintaminen mallintaa vain soundia, ei äänen elävyyttä, laajuutta ja syvyyttä. Analogilaitteissa on virtalähde, analogipiirit sekä usein putket, jotka kaikki ovat osa laitteen soundia. Putkilaitteissa vielä käytetyillä putkilla on suuri vaikutus soundiin. Nykyään ei enää saa uusia laadukkaita putkia. Jos haluaa hyviä putkia, on ostettava ns. NOS (new old stock) putkia, jotka ovat valmistettu alan tehtaissa 50, 60 ja 70 -luvulla. Mutta ongelma niidenkin kanssa on, että ne ovat niin haluttuja, että joistain malleista on alettu tekemään väärennöksiä, joita sitten myydään suurella rahalla mm. eBayssä. Mainittakoon että ylhäällä kuvassa olevassa alkuperäisessä Fairchild 670 kommpressorissa näitä putkia oli yhteensä 20 kpl! Niistä varsinkin neljää kaikkein tärkeitä, ääniketjussa olevaa putkea on nykyään hyvin vaikea löytää. Sen lisäksi laitteessa oli kaikkiaan 11 muunninta ja se painoi yli 30 Ehkä ymmärrettävistä syistä, ykkösillä ja nollilla (tietokonekielellä) ei pysty ainakaan vielä tuottamaan samanlaista soundia kuin analogilaitteissa. Eri asia ovat tietenkin plugarit, jotka eivät ole mallintavia ja ovat tehty kokonaan digitaalisesti. Niin kuin esimerkiksi kuvassa alla oleva Intensity -plugari.
Omasta kokemuksesta haluan todeta, että ero digitaalisesti ja analogisesti prosessoidulla musiikilla on selkeästi kuultavissa. Analoginen kuulostaa erilaiselta, rikkaammalta ja syvemmältä - enemmän 3D:ltä. Kun laittaa plugarin, otetaan esimerkiksi Universal Audion LA-2A plugari ja vertaa sitä aitoon, myös Universal Audion LA-2A analogilaitteeseen (olen tehnyt tämän vertailun, koska kummatkin em. prosessorit löytyvät studiosta), niin ensinnäkin aidossa raudassa on paljon tuhdimpi soundi, mutta sen lisäksi raudan tuoma putkilämpö sekä varsinkin 3D vaikutelma ja syvyys, ovat eri luokkaa kuin plugarissa.
Jos musiikissa on laulua mukana, se on aina analogisesti tuotettua, eli se on laulettu mikrofoniin. Jos siinä on soittimia jotka ovat mikrofonilla äänitetty, sekin on analogista signaalia. Jos miksaaja käyttää analogista miksauspöytää digitaalisoftan lisäksi, sekin tuo analogista sävyä musiikkiin. Tietenkin nykyään voidaan tehdä ihan puhdasta digitaalista musiikkia tietokoneella (in the Box) jolloin mukana ei ole mitään analogisia elementtejä - laulua tai mitään aitoja soittimia. Mutta niin kuin totesin, heti kun mukana on laulua tai vaikka räppiä, ollaan taas analogisen signaalin puolella. Digitaalinen ympäristö on tehnyt musiikin tuottamisen tänäpäivänä paljon helpommaksi. Se mihin ennen tarvittiin monta sataa neliötä tilaa, useita eri huoneita, iso analogimikseri sekä kalliita laitteita, voi kulkea repussa kannettavan tietokoneen muodossa! Ja tämähän on pelkästään hyvä asia. Sen lisäksi, että digitaalinen ympäristö helpottaa musiikin tekemistä, siinä on myös paljon todella hyviä sovelluksia sekä plugareita.
Juuri tätä monet maailman huippumiksaajat suosittelevat nykyään analogin ja digitaalimaailman risteystä. Käytetään parhaita puolia kummastakin.
Masterointiprosessissa pyritään saamaan hyvältä kuulostava (eli valmis ja hyväksytty miksaus) kuulostamaan vieläkin paremmalta sekä nykystandardien mukaiselle kovuustasolle. Se on hyvin herkkä prosessi, jossa tehdään monilla ulkoisilla analogilaitteilla ja välillä myös plugareilla, hyvin hienosyisiä muutoksia soundiin. Kaikkien pienten muutosten yhteissumma, masteroijan ammattitaito, sekä käytettyjen analogilaitteiden ominaissoundi tuottaa lopputuloksen, joka on yleensä rikkaampi, laajempi ja syvempi soundi kuin alkuperäisessä miksauksessa.
On musiikin ammattilaisia jotka vannovat In the Box masteroinnin nimeen. In the box tarkoittaa pelkillä plugareilla tehtyä digitaalista masterointia. Epäilemättä hyvillä työkaluilla ja osaamisella saa täysin digitaalisestikin paremman kuuloisen soundin, mutta puuttuuko siitä kuitenkin loppupeleissä jotakin?
Analogilaitteiden tuottama soundi on dynaamisempi kuin digitaaliplugareiden. Itse vannon ehdottomasti dynaamisen masteroinnin nimeen, jossa alkuperäiset soittimien ja laulujen nyanssit kuuluvat, eivätkä ole kompressoinnilla lytätty on luonnollisen kuuloinen. Kaiken ei pidä eikä tarvitse olla täysillä. Sellainen lähestymistapa usein tukehduttaa musiikin soivuuden ja sen dynamiikan.
Takaisin KW-Masterointi blogi sivulle
- Tai hyppää alla olevista linkeistä suoraan haluamaasi artikkeliin
- - Digitaalisen äänen dynamiikka
- - Ihmisen kuulo ja samplerate
- - Automaattiset masterointipalvelut
- - True Peak - mistä on kysymys?
- - Ditheroinnin ymmärtäminen
- - LUFS standardi ja Bob Katz K-systeemi
- - Miten radio prosessoi musiikkia
- - Studion kuuntelu ja monitorointi
- - Bittiresoluutio ja Ditherointi
- - LUFS, RMS – syvempi katsaus
- - Sidechain ja Linear Phase tekniikka
- - Dynaaminen alue ja sen manipulointi
- - Hyvän tonaalisen balanssin hakeminen
- - Referenssien käyttäminen masteroidessa
- - Miten miksata masterointia varten
- - Kotona masterointi vai masteroitistudion käyttäminen?
- - Lyhyt oppimäärä masteroinnin historiaa
- - Limitterin käyttö ja masterointiketju
- - Paljon hyvää plugareissakin
- - Loudness War
- - Asiaa kaapeleista
- - Hyvän masteointi ekvalisaattorin etsintä